Keittiömestarin blogi

Parin kuukauden työskentelyn jälkeen meillä oli vajaat kolme viikkoa aikaa kiertää Uuden-Seelannin Pohjoissaarta. Kilometrejä kertyi paljon, mutta niin tuli myös uusia kokemuksia. Oli upeaa huomata, miten paljon maisemat vaihtelivat jo lyhyiden ajomatkojen aikana.

Meille tutut maaseutumaisemat vaihtuivat saaren keskiosassa vulkaaniseen maaperään, tulivuoriin ja geysireihin. Rotoruan kaupungissa tutustuimme Maori-kulttuuriin ja pääsimme seuraamaan heidän kädentaitojaan paikallisessa oppilaitoksessa, jossa opetettiin kädentaitoja muun muassa perinteiseen tatuointitekniikkaan, puunkaiverrukseen sekä kivestä valmistettavien riipusten ja aseiden tekoon. Maistoimme maorien perinneruokaa hangia, joka valmistetaan lihasta ja kasviksista ikään kuin rosvopaistin tapaan. Maorit hyödynsivät ruoanvalmistuksessa myös kuumia lähteitä ruuan kypsennykseen.

Saaren lämpimässä pohjoisosassa pääsimme nauttimaan viinitiloista, upeista rannoista sekä veneretkistä. Uuden-Seelannin suurimman kaupungin Aucklandin edustalla sijaitsevalta Waiheke-saarelta löysimme huikeita viinitiloja upeissa maisemissa, joista monissa tarjottiin myös laadukasta ruokaa.

Vietimme ystävänpäivän erikoisimmalla rannalla, jolla olen koskaan ollut. Hot Water Beach -rannalla voi nimensä mukaisesti kaivaa esiin kuumaa vettä hiekan alta. Ranta oli täynnä ihmisiä kylpemässä itse tekemissään kuumissa kylvyissä, ja mekin tietysti vuokrasimme lapiot ja liityimme joukkoon. Veden löytäminen ei ollut hankalaa, mutta oikean lämpöisen veden löytäminen sen sijaan oli. Ensimmäinen kaivamamme kuoppa täyttyi jääkylmällä vedellä, toinen höyryävän kuumalla vedellä. Yhdistimme nämä kuopat, jolloin pääsimme toden teolla nauttimaan ystävänpäivästä sopivan lämpöisessä kylvyssä!

Taurangan kaupungissa osallistuimme veneretkelle, jonka tarkoituksena oli bongata delfiinejä sekä muita meren asukkeja. Monen tunnin ajelun jälkeen vihdoin löysimme suuren delfiiniparven, pari haita ja yksinään uiskentelevan hylkeen sekä pingviinin.

Kolmessa kuukaudessa ehdimme nähdä paljon Uutta-Seelantia ja saimme samalla todella upeita muistoja sekä uusia ystäviä! Aika ei kuitenkaan riittänyt Eteläsaaren kiertämiseen, joten jos joku päivä menemme takaisin, niin ainakin tällä maalla on vielä paljon tarjottavaa meille uusien kokemusten muodossa.

Tuoreet sinisimpukat ovat näyttävä alkuruoka illalliselle, tai kevyempi vaihtoehto vaikkapa lounaaksi. Simpukoiden höyrytykseen käytettävään liemeen saa myös paljon makua, kun sen valmistaa itse alusta asti. Liemen keittäminen hoituu vaivatta sillä aikaa kun puhdistat simpukoiden kuoret. Tuore leipä lisukkeena kruunaa kokonaisuuden!

Ainekset

1 kg	tuoreita sinisimpukoita
1	sipuli
	Puolikas purjo
1	fenkoli
1	valkosipuli
3	laakerinlehteä
5 kpl	kokonaisia valkopippureita
5 kpl	kokonaisia maustepippureita
3 dl	valkoviiniä
5 dl	vettä
2 dl	kermaa
	suolaa

Tarjoiluun

1 puntti persiljaa
Tuoretta leipää

Simpukoiden esikäsittely

1. Huuhdo ja harjaa kevyesti tuoreet simpukat ja leikkaa kuoren välistä roikkuva parta pois.
2. Tarkista ovatko kaikki simpukat eläviä; mikäli simpukka on auki, pidä sitä juoksevan kylmän veden alla ja odota sulkeutuuko se. Mikäli ei, heitä se pois.
3. Myöskään simpukoita, joiden kuori on rikki tai jotka eivät kypsennyksen jälkeen ole auenneet, ei kannata syödä.

Simpukoiden keittäminen

1. Pilko sipuli, purjo, valkosipuli ja fenkoli reiluiksi paloiksi. Kuullota kasvikset öljyssä, ja lisää joukkoon 150 g sinisimpukoita makua antamaan.
2. Lisää viini, vesi ja mausteet. Anna kiehua, kunnes kolmasosa nesteestä on haihtunut.
3. Hienonna persilja ja leikkaa leipä odottamaan tarjoilua.
4. Poista makuna olleet simpukat liemestä. Niitä ei käytetä myöhemmin muiden simpukoiden kanssa, koska ne on jo kertaalleen keitetty.
5. Siivilöi liemi, lisää joukkoon kerma ja mausta suolalla.
6. Kiehauta liemi ja lisää loput 850 g simpukoita mukaan keittymään. Höyrytä kannen alla noin kolme minuuttia, kunnes simpukoiden kuoret ovat auenneet.
7. Lisää pinnalle hienonnettu persilja ja tarjoile paahdetun leivän kera.

Kaksi kuukautta kestänyt kesätyöni Uudessa-Seelannissa alkaa olla lopuillaan. On ollut hienoa huomata, ettei keittiössä työskentely toisella puolen maailmaa juurikaan eroa työskentelystä suomalaisessa keittiössä. Toimintatavat ovat pitkälti samanlaiset kuin mihin olen ennenkin tottunut, tosin olen päässyt opettelemaan uusien raaka-aineiden käyttöä.

Useimmat täällä käsittelemäni merenelävät ovat olleet minulle uusia raaka-aineita. Eksoottisin niistä on ollut paikallinen merietana paua, jonka simpukkamainen kuori hohtaa upeissa sinisen eri sävyissä. Juureksista paikallisten suosikki on kumara; bataatin sukulainen, jonka maorit toivat maahan yli tuhat vuotta sitten Polynesiasta. Kumaraa on olemassa neljää eri lajia: punaista, kultaista, oranssia ja violettia.

Uusien villiyrttien opettelu on ollut myös mielenkiintoista, sillä niihin tarkemmin perehtyessä monista yrteistä löytyy lääkinnällisiä hyötyjä. Kawakawa-pensaan lehdistä maorit ovat perinteisesti valmistaneet yrttiteetä muun muassa vatsakipuihin. Sitä on myös pureskeltu hammassärkyyn tai käytetty ulkoisesti nokkosen pistoksiin tai mustelmiin.

Vain Uudessa-Seelannissa kasvava manuka-pensas tuottaa pieniä valkoisia kukkia, joiden nektariinista mehiläiset valmistavat hunajaa. Sillä on todettu olevan antibakteerisia ja tulehdusta torjuvia vaikutuksia.

Työkavereita, joiden seurassa on tullut vietettyä paljon aikaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin, tulee erityisesti ikävä. Pääsimme viettämään viimeisellä viikollamme mukavan päivän muiden kausityöntekijöiden kanssa, kun meidät vietiin kiertoajelulle farmin ympäri mönkijöillä.

Näimme upeita maisemia, paljon peltoja lampaineen sekä lammen, jossa asusti monia kymmeniä vuosia vanhoja ankeriaita. Niitä pääsimme myös silittämään. Kierroksen päätteeksi ajoimme parikymmentä minuuttia rantahiekkaa pitkin naapurihotellille Fish & Chipseille. Uuden-Seelannin kesästä jää jo tämän osuuden perusteella aivan huikeat muistot. Mikä parasta, nyt on aika lähteä kiertämään maata ja tutustua samalla entistä syvällisemmin paikalliseen ruokaan, kulttuuriin ja nähtävyyksiin.