Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori perunat ja survo ne kuumina, mausta suolalla ja jauhetulla nokkosella. Kaada perunasurvos työpöydälle ja anna jäähtyä noin 15 minuutin ajan.
Raasta parmesaanijuusto. Kaada työpöydälle levitetyn perunamassan sekaan kevyesti vispattu kananmuna. Sen jälkeen vaivaa massan joukkoon parmesaanijuusto sekä puolet jauhoista. Lisää tarvittaessa jauhoja, jotta saat kiinteän massan, joka ei tartu sormiin. Jaa massa neljään osaan. Ota yksi osio, rullaa se ohueksi pötköksi ja pilko se noin kahden sentin levyisiksi paloiksi.
Muotoile palat asettamalla haarukka työpöydälle ja rullaamalla palat kevyesti sen yli. Lisää tarvittaessa jauhoja, mikäli massa tarttuu kiinni haarukkaan. Anna muotoiltujen gnocchien levätä vielä noin 15 minuuttia jääkaapissa.
Serranokinkkulastujen ja nokkossipsien valmistus
Asettele serranokinkut yksitellen uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda niitä uunissa 200 asteessa noin 8 minuutin ajan, kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja rapeita.
Valmista nokkossipsit irrottamalla lehdet varresta ja friteeraamalla ne rypsiöljyssä pienessä kattilassa. Öljyn lämpötila saa olla noin 160 astetta. Pieni määrä öljyä ylikuumenee helposti, joten kannattaa olla tarkkana. Tarkoituksena on jättää sipsit kauniin vihreiksi, eikä paistaa niitä liikaa. Jo muutaman sekunnin paisto riittää tekemään sipseistä rapeita.
Paiston jälkeen nostele sipsit talouspaperin päälle jäähtymään ja ripottele päälle hieman suolaa.
Gnocchien keittäminen ja paistaminen
Laita kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehumaan ja keitä gnoccheja kunnes ne nousevat pintaan. Kannattaa tiputella gnocchit veteen yksitellen ja keittää ne erissä, jotta kattila ei ole liian täyteen ahdattu.
Kun olet keittänyt gnocchit, lisää kuumennetulle paistinpannulle voita, ja paista ne kauniin ruskeiksi pinjansiementen kera.
Mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla sekä hienoksi raastetulla sitruunan kuorella. Myös tämä kannattaa tehdä parissa erässä, jotta paistinpannu ei ole liian täynnä ja gnocchit paistuvat mahdollisimman tasaisesti.
Tarjoa gnocchit ja pinjansiemenet vadilla tai lautasilla, asettele niiden päälle rapeita serranokinkkupaloja sekä nokkosipsejä. Raasta lopuksi päälle hieman parmesaania.
Olen löytänyt osan omasta luovuudestani tänä keväänä uudelleen. Kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun olen viimeksi maalannut tai käynyt tanssitunnilla? Tuntuu, että olen käyttänyt luovuuttani vain työssäni, mutta vapaa-ajalla en ole oikein ehtinyt harrastaa.
Tanssin kymmenen vuoden ajan jazz-tanssia, ja sitä on ollut toisinaan ikävä. Harrastuksen aloittaminen uudelleen ei kuitenkaan ole ollut mahdollista aikataulusyistä. On ollut ihanaa, kun nyt kevään aikana on voinut osallistua tanssitunneille etänä omassa olohuoneessa ja päässyt kokeilemaan myös uusia lajeja!
Maalaustarvikkeet löysin vaatehuoneen perältä siivouksen yhteydessä, vaikka olin jo unohtanut, että edes omistan sellaisia. Vaikka aikaa on kulunut, vuosia sitten opitut tekniikat ovat palanneet mieleen yllättävän hyvin! Kun kuuntelee podcasteja tai äänikirjoja maalauksen ohessa, aika menee kuin siivillä.
Hyvä ensiaskel maalausharrastuksen aloittamisessa on lähteä liikkeelle abstrakteista teoksista. Ne kun eivät periaatteessa voi mennä pieleen. Kun käyttää värejä, joista pitää, ja vain alkaa sutia, saa luotua omaan sisustukseen täydellisesti sopivia tauluja.
Myös luonnossa on tullut liikuttua paljon enemmän aiempaan verrattuna, ja nyt hyvien kelien myötä mielialakin on ollut positiivinen ja herkästi uudesta innostuva. Ihana tunne muistaa jälleen, minkälaiset asiat aiemmin toivat iloa, ja löytää ne näin vuosien jälkeen uudelleen!
Tätä nykyä päivittäiseen rutiiniini kuuluu puolentoista tunnin lenkki metsässä. On ollut ihana seurata, miten talvi on vähitellen muuttunut kevääksi, ja kuinka jo päivässä luonto muuttuu aina vain kesäisempään suuntaan!
En malta olla hehkuttamatta villiyrttejä, joita alkaa löytyä jo runsaasti! Tämä on vuodenajoissa parasta: Joka kevät voi uudestaan innostua siitä, miten luonto heräilee ja alkaa kasvattaa taas uutta satoa.
Toukokuussa metsästä löytää esimerkiksi nokkosta, keto-orvokkia, maitohorsmaa, siankärsämöä, kallioimarteen juurta ja omaa suosikkiani, ketunleipää. Ketunleivän ulkomuoto kannattaa ehdottomasti palauttaa mieleen, sillä sitä löytyy luonnosta läpi kesän pitkälle syksyyn asti. Itselläni on kirjattuna muistiin tietyt paikat lähimetsässäni, joista joka vuosi keräilen satoa talteen.
Monet villiyrteistä sopivat hyvin sellaisenaan maustamaan salaatteja tai keittoja. Juurien maku taas tulee hyvin esiin uuttamalla niitä nesteeseen. Esimerkiksi kallioimarteen juuri maistuu kuin makealta lakritsijuurelta, ja sitä kermaan uuttamalla saa vaikkapa hyydytettäviin jälkiruokiin mielenkiintoisen twistin.
Siankärsämö sopii vahvan makunsa vuoksi oikein hyvin marinointiin. Alkukesästä kerätyllä maitohorsman varrella korvaat parsan tai varsiparsakaalin. Mesimarjan makuiset kukat sen sijaan kannattaa käyttää herkulliseen horsmamehuun, jota voi vielä jatkokäsitellä mehujääksi. Yleensä kukkien maku saattaa olla hyvinkin mauton sellaisenaan, ja löytääkseen niiden herkullisen maun tulee kukkia uuttaa ja sekoittaa joko happamaan tai makeaan. Näin myös niiden upea väri tulee paremmin näkyviin.
Villiyrttejä kerätessä kannattaa muistaa jokamiehenoikeudet, joihin ei kuulu kasvien kerääminen juurineen tai kerkkien kerääminen puista. Näiden poimimiseen tulee olla maanomistajan lupa. Yrttejä ei kannata myöskään poimia vilkkaiden teiden varsilta, vaan kannattaa kävellä vähän syvemmälle metsään kerätäkseen talteen mahdollisimman puhdasta ruokaa.
